Mää oon kuullu puhuttavan paljasjalkatossuista. Ja olen mää niistä lukenukkin netistä. Kauhesti niitä kehutaan. Mää oon koko kesän kävelly avojaloin ja juossukki. Yhtenä yönä nukkumatti oli lentänyt mun ohi jostain kaukaa, unihiekka oli lennellyt sivu kohteen. Silloin mää nää netistä bongasin. Kehuttiin näitä hengittäviksi, ekolokisiksi ja vaikka miksi. Luvattiin sopivan niin jumppaan kuin pyöräilyyn ja vain tassutteluun. Mää uskon. Hintakin vain alle viistoistaeuroa. Mää tilaan. Miehellekkin.
Pakkausta avatessa mieleen nousee epäilys. Oonko mää tilannu sutta? Vedän nihkeästi tossut jalkaan. Läden kuntoradalle, juoksen näillä. Pysyyhän ne jalassa, pienestä hölskymisestä en välitä. Kuuluu kait asiaan. Jalat kostuu, hiki virtaa. Näähän hengittää, ajattelen. Lopetan juoksun, huomaan jalkani olevan aivan märät.
Totean tilanneeni sutta.
Käyhän nämä pihalla tepsutteluun. Mää säästyn jalkojen pesulta. Kannattaahan siitä maksaa.
